Viisi vuotta ilman psykoterapiaa

Minä lopetin viisi vuotta sitten noin viisi vuotta kestäneen psykoterapiani.
Psykoterapiani oli ehdottomasti yksi elämäni merkittävimmistä asioista.
Vuosi sitten kirjoitin tämän tekstin, joka pitää paikkansa edelleen.

En pidä mahdottomana, ettenkö vielä joskus myöhemminkin palaisi tänne blogiini. Mutta todennäköisesti tämä jää vain muistoksi menneestä elämäni mullistaneesta prosessista. Haluankin nyt jakaa kanssanne tämän hetken tilastot blogin historiasta:

Kaikkien aikojen yleisimmät googletukset, joilla blogiini on tupsahdettu;
- vaativa persoonallisuus (yli 1000 kertaa)
- surusumua
- vaativa persoonallisuushäiriö
- virtahepo olohuoneessa
- elämän tyhjyys
- eksistentiaalinen ahdistus
- elämä tuntuu tyhjältä
- elämän merkityksettömyys
- alkoholisti äiti
- anankastinen persoonallisuushäiriö

Ja kaikkien aikojen luetuimmat tekstit;
- Vaativa persoonallisuushäiriö (yli 14 000 kertaa)
- Elämän merkityksettömyys ja tyhjyys
- Virtahepo olohuoneessa
- Masennuksesta kertominen
- YTHS:llä
- Äiti
- Eksistentiaalista ahdistusta, maailmantuskaa ja identiteettipohdintaa osa 5
- Terapian aloitus ja opiskelun lopetus
- Isä
- Työstressiä ja vaativuutta

+ Bonuksena oma suosikkitekstini (tai oikeastaan sen loppupuolisko, pitkät lainaukset); Sumuverhon takana paistaa aurinko

Toivon kaikille lukijoille toiveikkuutta siitä, että joskus voi vielä voida paremmin kuin nyt. Toivon elämänne poluille ihmisiä, jotka kestävät sen, että olette sellaisia kuin te olette, ja joiden seurassa voitte tuntea juuri niitä tunteita, joita tunnette. Parempaa tulevaisuutta! Itsekin olen matkalla, luultavasti koko loppuelämän, mutta toivottavasti en eksy enää koskaan niin synkkään metsään niin sankan sumun keskelle, missä kymmenisen vuotta sitten olin.