Mulla alkoi nyt viides psykoterapian kesätauko. Ensimmäistä kertaa
tunnen kesätauon alkamisen selvästi positiivisena asiana. Joka vuosi
tauko on kyllä ollut edellistä helpompi, yhtä poikkeusta
lukuunottamatta; ensimmäinen tauko vuonna 2008 oli kyllä helpompi kuin
toinen vuonna 2009, koska ekan alkaessa olin käynyt niin lyhyen ajan
terapiassa, ja toinen tauko taas oli ehdottomasti kaikista pahin. Ehkä
tää enteilee sitä, että saatan lopettaa terapiani vuonna 2013, käytyäni
siellä silloin reilu 5 vuotta. Ehkä.
Mut tuntuu siis kesä hyvältä. Ja nykyinen olo. Vointini on kevään
sekavasta tilanteesta ja työstressistä ja -uupumuksesta selviydyttyäni
parantunut pikkuhiljaa aika hyväksi. Ei pelota olla 7 viikkoa ilman
terapeuttiani. Jee!