Päätös

Olen nyt tehnyt päätöksen psykoterapiani lopettamisesta. Lopetan kesäkuussa 2013, reilun puolen vuoden päästä, käytyäni terapiassa reilut 5 vuotta.

Olen voinut kesänkin jälkeen aika hyvin. Uskon, että tulen pärjäämään ilman terapiaa. Tuntuu hyvältä ja oikealta hetkeltä lopettaa.

Päätöksen tekeminen tuntuu helpottavalta ja vapauttavalta. Välillä mietityttää, että meneekö tää puolisen vuotta liian nopeasti, välillä tuntuu, etten malttaisi enää odottaakaan niin kauan loppumista.

Toki myös tuntuu haikealta, etten sitten enää näe terapeuttiani. Terapeutti oli kuitenkin ajoittain melkeinpä toiseksi tärkein ihminen elämässäni, ja en olisi nyt tämä ihminen, joka olen, ilman häntä.

Vaikka tuntuu vahvasti siltä, että tulen nyt pärjäämään ilman terapiaa, mietityttää tietenkin, miten tulen sitten joskus myöhemmin pärjäämään. Olen nyt selviytynyt ongelmistani, käsitellyt tarpeeksi hyvin asiat, jotka on vaivannut, mutta miten sitten jatkossa, osaanko yksin käsitellä uudet ongelmani, onko mulla tarpeeksi itseni terapiointitaitoja selvitäkseni yksin?

Olen halunnut pitää blogini tarkasti mielenterveysaiheisena, pääteemana terapiaprosessi. Lopetanko blogin, kun terapia loppuu? En, vaan tulen luultavasti edelleen harvakseltaan jatkamaan kirjoittamista, vaikka terapian lopetankin. Jatkanhan mä sitten kuitenkin itseni analysointia, vaikka en terapiassa käykään. Ja vaikken olisikaan koskaan enää masentunut, taatusti tulee haasteita, jotka horjuttaa mun mielenterveyttäni. Saattaa olla, että koenkin taas jossain vaiheessa tarvetta kirjoittaa jopa enemmän blogiin, kun terapiaa ei enää ole.

Tunnustus

Sain tuon tunnustuksen Piipulalta, jonka blogi Minuuden rakennuspalikoita ansaitsee minunkin mielestäni tunnustuksen.

Säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it- lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it- lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Olen iloinen, kiitos Piipula! Ja kiitos siis omasta blogistasi! Mutta taidan nyt olla itsekäs mölli, ja pidän tunnustuksen itselläni, enkä jaa sitä eteenpäin.

Kun aloitin blogin pitämisen (ja jo ennenkin sitä), etsin masennusblogeja, (tai siis "masennusblogeja", eihän monikaan blogi ole lokeroitavissa vaan yhden aiheen mukaan, mutta on ymmärrettävämpää, kun nyt vain kärjistän, jotta voin lyhentää ilmaisujani) erityisesti psykoterapiablogeja. Niitä oli yllättävän vaikea löytää. Luin muutaman jo silloin lopetetun psykoterapia-/masennusblogin alusta loppuun. Väistelin syömishäiriöblogeja, joita tuntui olevan hirmuisesti! Halusin välttää niitä, koska mulla ei ole ollut ollenkaan samaa oirehdintaa. (Tai no, ollenkaan ja ollenkaan, olenhan mä tässä ajan saatossa tajunnut, miten mua yhdistää moniin syömishäiriöisiin monet asiat, mm. pakkomielteenomainen jano hallinnan tunteeseen. Mutta yhtä loistavaa poikkeusta lukuunottamatta en oikein jaksanut seurata syömishäiriöblogeja.) Löysin kyllä lopulta monta hyvää masennusblogia, mutta tässä vuosien vieriessä niistä on moni lopetettu, osa poistettu, osa mennyt lukkojen taakse jne. Viimeisen vuoden aikana en ole tainnut etsiäkään masennusblogeja, kun ei ole ollut tarvetta löytää lisää. Uudet seuraamani blogit taitaa olla lähinnä kavereiden pitämiä muoti-, hää-, ruoka-, vaali-, vauva-, valokuva-, käsityö- ym. blogeja. En siis lähde "mainostamaan" mitään blogeja, mutta jos satutte eksymään tänne lukemaan, Madeleine, Lempi, pisama, illusia, Oona, Lasiperhonen ja Rara, kiitos blogeistanne! Ja kiitos muutkin, joiden blogeja joskus aiemmin olen lukenut.