En ole kirjoittanut, koska ei ole tuntunut olevan mitään sanottavaa. Tosin se on vain hyvä asia. Eilen ystäväni kysyi, mitä mulle kuuluu. Vastasin, että "kuuluu ihan hyvää, ei ihmeempiä. Tai on se aika ihmeellistä, että kuuluu hyvää."
Terapia alkoi taas kesätauon jälkeen. Olen toki edelleen itkenyt terapiassa, mutta silti mieliala sielläkin on paljon valoisampi kuin joskus aiemmin. En ole ahdistunut, en ole masentunut. Olen surullinen, mutta myös iloinen ja melkein uskaltaisi sanoa että onnellinenkin.
Moi, hiukan harmittaa kun postailet nyt harvemmin mutta toisaalta jos se kerran kertoo hyvästä olosta niin ei voi valittaa :) Sinulle on tunnustus mun blogissa...
VastaaPoistaKiitos Piipula! Oho, onko tästäkin jo kulunut melkein 2 kuukautta... Aika on kulunut hirmu nopeesti! No mutta ens viikolla tulee sitten kaksi tekstiä; tunnustuspostaus ja sitten taas jotain uuttakin pohdintaa. :) (Nyt on pari kiireistä projektiä, joten viikkoon en varmaan vielä kirjoita.)
VastaaPoista