Ollut nyt aika vaihtelevaa. Toisaalta suru on hetkeksi helpottanut, toisaalta on ollut ajoittain kovaakin masennusta.
Mieheni isän kuoleman sureminen on onneksi laimentunut, ei ole niin tuskaista ja kuluttavaa enää, alun pahimmasta olosta olen jo päässyt ohi.
Mulla on ollut välillä todella kivaa, mm. kahden ystävän synttärijuhlinnasta nautin kunnolla, enkä ollut ollenkaan surullinen tai masentunut.
Terapian loppuminen on kuitenkin tuonut vahvasti pintaan tunteiden ja ajatusten myllerryksen. Koska mulla ei nyt enää varsinaisesti ollut mitään uusia asioita puitavana (mieheni isän kuolema tietenkin, mutta ilman sitä ei olisi ollut mitään "uutta" pitkään aikaan), on jotenkin kovin luonnollista, että sitten alkaa pohtimaan mitä kaikkea terapiassa onkaan vuosien varrella tullut käytyä läpi, ja tavallaan osittain käytyä toista kierrosta niitä samoja asioita. Aika paljon isäsuhteesta olen viime aikoina puhunut. Keskiviikkona oli hirveä päivä; töissä aika stressaavaa, sen jälkeen terapiassa raskaita asioita, ja ilta meni itkien monta tuntia, en jaksanut tai pystynyt tekemään mitään muuta kuin vähän syömään. Sellaista tuskaa ei onneksi usein ole. Tänään taas on ollut oikein mukava päivä.
Olen edelleen sitä mieltä, että nyt on sopiva hetki lopettaa terapia. Silti se on vaikeaa, koska terapia ja terapeutti on ollut mulle ihan mielettömän tärkeitä, ja nyt sitten hetken kuluttua en enää koskaan (toivottavasti ainakaan ei tule sellaista romahdusta enää uudelleen, että tulisi tarve) voi mennä terapiaan. Vaikka tää on mun päätös, ja hyvä päätös, niin silti edessä on suuri menetys, kun terapiasuhde loppuu. Siksikin siis nää miehen isä+mun oikea isä+terapian lopetus on kietoutunut niin paljon yhteen, kun kaikissa on jonkun tärkeän menetyksen suremista.
Arki on riittävän hyvää ja jotain kokemisen kaipuusta
1 vuosi sitten
Tänään oli muuten todella erilainen päivä kuin viikko sitten!
VastaaPoistaTai päivä oli siinä mielessä hyvin samanlainen, että olin päivän töissä, töiden jälkeen terapiassa, ja illan kotona. Mutta fiilis täysin eri!
Töissä oli mukavaa, kiitos mm. työkaverien kanssa käytyjen keskustelujen. Terapiassa taas oli sellaista harvinaista herkkua, etten itkenyt ollenkaan! Ja ilta kotona on sujunut oikein kivasti.
Hassua, miten hyvin samankaltaisten lähekkäisten päivien mieliala voi olla niin kovin erilainen. :)
Niinhän se on että kaikki muutokset elämässä ovat enemmän tai vähemmän ihmistä kuluttavia hetkiä. Tärkeää on kuitenkin se, että olet nyt itse tehnyt päätöksen ja mun mielestä se osoittaa myös sitä että koet olevasi vahva jatkamaan ilman terapiaa. Varmasti jatkossakin tulee hyviä ja huonoja päiviä, niinhän meillä kaikilla, mutta jossain vaiheessa huomaat vain ne hyvät päivät. :) Aurinkoista kevään jatkoa (vai onko jo kesä..?) :)
VastaaPoistaTotta, kaikki muutokset kyllä vie energiaa ja aiheuttaa jonkinmoista stressiä, vaikka muutokset itsessään olisikin pelkästään positiivisia.
VastaaPoistaTerapiaa on nyt jäljellä enää vaivaiset viisi kertaa. En oikeastaan juuri nyt malttaisi odottaakaan terapian loppumista. Ehkä kevään (elän vielä kevättä ;) ) ja tulevan kesän tuoma ilo vaikuttaa suurelta osaltaan siihen, että odotan sitä vapauden tunnetta, kun ei ole enää terapia-aikatauluja, vaan suunnitelmia voi tehdä lähinnä töiden, ilmojen ja fiilisten mukaan.
Ja kyllä, se, että tein päätöksen itse, osoittaa sitä, että en enää koe tarvitsevani terapiaa. Selviän ilmankin, vaikka taatusti uusia kriisejä tulee tulevaisuudessa, mutta ehkä (ja toivottavasti!) mulla silloin on itselläni taitoja selviytyä niistä kriiseistä itsenäisesti.
Mukavaa kevättä ja kesää sullekin!