Työnhakua

Tauko töistä jatkuu, joten olen nyt hakenut ahkerasti työpaikkoja. Fiksannut ansioluetteloa, lähetellyt erilaisia hakemuksia. Todella ristiriitainen olo, kun en haluaisi mihinkään töihin, mutta pakko mikä pakko. Odotan nyt haastattelukutsuja ja aion joko ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla aloittaa byrokratiarumban, ellen töitä onnistu saamaan. Noihin tulevaisuuden byrokratiaihanuuksiin kuuluu mm. yliopiston määräaikainen keskeyttäminen, työttömäksi ilmoittautuminen, työmarkkinatuen hakeminen. Sen selvittäminen, olenko oikeutettu asumistukeen. Varmasti joutuu kaikenlaisia lippusia ja lappusia täyttelemään, mistä en edes tiedä vielä. Työpaikaltakin pitää varmaan hakea joku selvitys siitä, että työsopimus on voimassa, mutta töitä ei ole. Teinkin jo yliopiston sähköpostiosoitteen tarpeettomaksi, koska menetän sen sitten keskeytyksen myötä. Tein itselleni jälleen uuden sähköpostiosoitteen, jonka sitten vaihdoin moniin paikkoihin, missä nyt on käytössä yliopiston osoite. Olen siis pikkuhiljaa henkisesti ja ihan konkreettisestikin alkanut valmistautua siihen, että nyt todellakin joudun siirtymään opiskelijasta työttömäksi. Mutta toivo elää kuitenkin. Jos nyt tällä viikolla tai ens viikolla tärppäisi, ja saisinkin jonkun työpaikan, enkä joutuisikaan luopumaan opiskelijahintaisista bussimatkoista ja muista eduista.

Töitä ei siis ole ollut nyt viikkoihin, mutta tekemistä kylläkin. Olen pystynyt olemaan melko rentona, ja työkuviot on ahdistanut ja stressannut vain vähän. Olen aloittanut kaikkia kivoja käsityöprojekteja ja muitakin juttuja, joihin kaivataan luovuutta. Ehkä mussa jossain syvällä piileekin pientä luovuutta, vaikka olen aina pitänyt itseäni todella epäluovana. Toisaalta mun luovuus on kuitenkin aika järjestelmällistä ja suunnitelmallista, mutta luovuutta kuitenkin. On ollut ihanaa viettää monta tuntia flow-tilassa mittaillen ja leikellen kankaita, laitellen nuppineuloja, ommellen saumoja, ihaillen tuloksia...

Nyt todellakin tuntuu, että elän päivä kerrallaan. Hyvässä ja pahassa.

Terapiassa olen viime aikoina puhunut hyvin vaihtelevasti eri aiheista. On ollut hyviä sessioita. Kaikkea pientä uutta on tullut esiin. Huomenna onkin sitten viimeinen kerta ennen kesätaukoa. Tauosta tuleekin aika pitkä, 7 viikkoa. Tuntuu jännältä ajatella, että sitten kun taas seuraavan kerran terapeutin kanssa nähdään, mulla voikin olla jokin ihan uusi, erilainen työ. Vaikka kesätauko on pitkä, ei se kuitenkaan mitenkään huoleta tai harmita. Varmaankin sitten muutaman viikon päästä jo kaipailenkin takaisin, mutta ehkä terapiatauko tekee taas ihan hyvääkin. Täähän saattaa jopa olla mun viimeinen kesätauko koko terapiassa. Käyn nyt ainakin tän vuoden loppuun terapiassa 2 kertaa viikossa ja ylipäätään terapiassa ainakin ens kesään asti. Voi olla että lopetan terapian siihen, tai sitten jatkan sitä vielä vaikka vuosia.