Minä lopetin viisi vuotta sitten noin viisi vuotta kestäneen psykoterapiani.
Psykoterapiani oli ehdottomasti yksi elämäni merkittävimmistä asioista.
Vuosi sitten kirjoitin tämän tekstin, joka pitää paikkansa edelleen.
En pidä mahdottomana, ettenkö vielä joskus myöhemminkin palaisi tänne blogiini. Mutta todennäköisesti tämä jää vain muistoksi menneestä elämäni mullistaneesta prosessista. Haluankin nyt jakaa kanssanne tämän hetken tilastot blogin historiasta:
Kaikkien aikojen yleisimmät googletukset, joilla blogiini on tupsahdettu;
- vaativa persoonallisuus (yli 1000 kertaa)
- surusumua
- vaativa persoonallisuushäiriö
- virtahepo olohuoneessa
- elämän tyhjyys
- eksistentiaalinen ahdistus
- elämä tuntuu tyhjältä
- elämän merkityksettömyys
- alkoholisti äiti
- anankastinen persoonallisuushäiriö
Ja kaikkien aikojen luetuimmat tekstit;
- Vaativa persoonallisuushäiriö (yli 14 000 kertaa)
- Elämän merkityksettömyys ja tyhjyys
- Virtahepo olohuoneessa
- Masennuksesta kertominen
- YTHS:llä
- Äiti
- Eksistentiaalista ahdistusta, maailmantuskaa ja identiteettipohdintaa osa 5
- Terapian aloitus ja opiskelun lopetus
- Isä
- Työstressiä ja vaativuutta
+ Bonuksena oma suosikkitekstini (tai oikeastaan sen loppupuolisko, pitkät lainaukset); Sumuverhon takana paistaa aurinko
Toivon kaikille lukijoille toiveikkuutta siitä, että joskus voi vielä voida paremmin kuin nyt. Toivon elämänne poluille ihmisiä, jotka kestävät sen, että olette sellaisia kuin te olette, ja joiden seurassa voitte tuntea juuri niitä tunteita, joita tunnette. Parempaa tulevaisuutta! Itsekin olen matkalla, luultavasti koko loppuelämän, mutta toivottavasti en eksy enää koskaan niin synkkään metsään niin sankan sumun keskelle, missä kymmenisen vuotta sitten olin.
Arki on riittävän hyvää ja jotain kokemisen kaipuusta
1 vuosi sitten
Kiitos Surusumu kaikesta mitä olet tänne kirjoittanut. Nämä tekstit ovat todella arvokkaita ainakin minulle. Löysin tarinastasi niin paljon yhteneväisyyksiä omaan elämääni että melkein saan kylmiä väreitä: poissaolevat vanhemmat, salaisuudet, nk.kavereiden kiusaaminen, yksinäisyys, vaativuus ja Perfektionismus, irrallisuuden tunne sukulaisista ja ideologiset erot.. Voisin jatkaa ja jatkaa, mikä on hurja tunke. Kuinka voi jonkun toisen elämä olla niin samankaltainen. Meillä tosin isä joi ja oli hyvin alistuvainen, ja äiti oli ns.huolehtiva mutta hyvin katkeroitunut elämäänsä. Tuo vähättelevä käytös tuli molemmilta mutta äidin puolelta äärimmäisen verhotusti, lähinnä syyllistämisen kautta. Sain aikanaan ensimmäisen valaistumisen tunteen Irene Kristerin kirjasta Haavoittunut Vanhemmuus, joka auttoi myös selkiyttämään omaa vanhemmuuttani. Meillä oli pitkään melko vakaat välit nyt jo eronneiden vanhempieni kanssa mutta omien lasten syntymän jälkeen pettymykset alkoivat taas nousta pintaan. Toivon sulle kaikkea hyvää ja kiitos että olen saanut sun blogin kautta käsitellä omia perhetraumojani. Emme ole koskaan yksin kokemusten kanssa, aina löytyy joku joka on kokenut saman.
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi! On hienoa kuulla, että teksteilläni on syvää merkitystä muillekin! Hyvää jatkoa!
Poista